Ryhtiliike

Vähiin kävi lomapäivät ennen kuin loppuivat. No, mistä sitten arvaa (tietää), että arki on alkanut tässä huushollissa? Kello soi aamulla 05:30 ja kuuden jälkeen olet jo polkemassa hiki hatussa kohti hikistä duunipäivää. Vaikka ihan hyvältä se peruspullakin maistui juhlavamman pitkon jälkeen. Tekivät mokomat työtoverit lisäksi aikamoisen källin heti ensimmäisen työpäivän ratoksi, tämä muistetaan!;) Raportilla mulle kerrottiin, että meille on tullut uusi asukas hätäsijoitukseen. No, menin sitten herättelemään tätä ”asukasta” ja muutaman kerran ehdin häntä kutsua nimeltä, kun hän niin somasti veti sikeitä peiton alla. Ihmettelin, miksei hän reagoi herättely-yrityksiin ja pelkäsin, että nyt on lähdetty tuonelaan. Seuraavaksi kurkotin varovasti peittoa hänen päältään ja samaan aikaan työkaverit repesivät remakkaan nauruun takanani:D Huh, se olikin vain nukke! Se oli sitä vähän rankempaa huumoria:D

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi lomatunnelmiin, oi! Alkuviikko meni lorviessa sekä tulevaa Tukholman reissua fiilistellessä ts. otin muutaman päivän totaalisesti levon kannalta, kun siihen kerrankin liikeni mahdollisuus. Keskiviikkona lähdettiin ajelemaan ystävien luo Varkauteen ja siitä se reissulaisen elämä alkoi..:)

Aamiaista torstaina..

..laiva-aamiainen perjantaina.

Reissussa otin tavoitteeksi, etten pistä syömäpuolta aivan ranttaliksi. Tuli sitä mättöökin vedettyä ja sen kyllä huomas – perjantaiaamuna yläluomet oli ”hieman” turvoksissa:D Laiva-aamiaisen jälkeen suunnattiin päiväksi maihin kiertelemään keskustaa. Eväspuolesta vastasi lähinnä frozen yogurt, sillä illalla oli tiedossa ne-perinteiset-BUFFETÄHKYT, joiden jälkeen haluaa vain hyttiin ruokalevoille mahansa viereen:D Oltiin ystäväni kanssa niin huvittuneita, kun otettiin lautasillemme vähän (not!) alkuruokia ja vieressäni istuva suthkot fiini ruotsalainen pukuherra maisteli lautaseltaan muutamia, ilmeisesti tarkasti valikoimiaan cocktailpaloja kera viinin. (Tästä pitäisi niin olla kuva! :D ) Jumalauta, mä oon maksanu tästä, joten mä myös syön;) Se tais tulla kaikille viereisille pöytäseurueille vähintäänkin selväksi:D

#hytti #selfie

Näinhän se on, että kunnon reissuissa rähjääntyy aina. Olin suthkot onnellinen päästessämme lauantai-iltana kotiin pitkän ajomatkan jälkeen. Rankkoja, mutta ihania & ikimuistoisia reissuja, vai mitä H?<3 Sunnuntaina olikin sitten jo korkea aika tehdä ryhtiliike ja ottaa itseään kiinni tästä löysistyneestä niskasta. Salille mars! Kaiken rehellisyyden nimissä leivoin vielä sunnuntaina viimeisen rahkapiirakan vähään aikaan ja tuhosin yhden palan hyvästelläkseni Pääsiäisen pyhät makunystyröiden ilotulituksessa. Muokkasin reseptiä kuitenkin piirun verran terveellisemmäksi korvaamalla puolet vehnäjauhoista kaurahiutaleilla:) Kuka tässä muka huijaa itseään, häh?;)

Maanantaina pistin ruokavalion todelliseen syyniin ja nyt eletään toista päivää hyvillä fiiliksillä. Sokeria ei ole (ihme kyllä) tehnyt mieli ja olo on oikein hyvä. Liikunnan riemu alkaa jälleen avautua ja maanantaina käytiinkin J:n kanssa käppäilemässä 1½ tunnin reipas kävelylenkki:) Tai no, mulle se oli kovaa treeniä, mutta J:lle aika höllää menoa, kun hän tekee lenkkejä yleensä juosten ja on meillä tuota pituuseroakin vaatimattomat 25cm:D

Kuvat sunnuntailta, kun kävimme ulkoilemassa läheisellä lammella:)

Mites te muut vietitte pääsiäistä, oliko lomaa?:)

FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

Miten sulla on varaa Personal Traineriin?

Hups, tulipa jälleen laitettua nimensä alle uuteen soppariin! Joko olen helposti ympäripuhuttava tai sitten PT:ni on hyvä myyntimies. Joko tai, mutta ainakin hän on loistava treenari! Kun löytää jotain näinkin arvokasta, niin eikö siitä halua pitää myös kaikin voimin kiinni? Maksoi, mitä maksoi…

2004201433

Viime viikolla salilla oli meneillään kampanja, jonka myötä PT-paketeista sai 15% alennuksen. Olin miettinyt nykyisen 10 kerran pakettini uusimista joka tapauksessa, niinpä päätin tarttua tarjoukseen. -15% on kuitenkin rahaa, kun puhutaan monista sadoista euroista.

Alennuksen myötä PT-tapaamisen hinnaksi muodostuu 57e /kerta (à 55min). Treenaan PT:n kanssa yleensä kerran viikossa, toisinaan tapaamme kerran kahdessa viikossa eli kuukaudessa tämä ”lysti” kustantaa 114 – 228 euroa.

Niken lenkkarit bongasin viime kesänä alemyynneistä.

Monet tuttuni ovat ihmetelleet, miten ihmeessä mulla on varaa treenata PT:n kanssa kuukausi toisensa jälkeen( joskaan siinä ei ole mitään väärää:) ). Mielestäni se on vain priorisointikysymys, eli mitkä asiat elämässään arvostaa korkeimmalle. Vuosien mittaan olen oppinut vaalimaan yhä enenevissä määrin omaa terveyttä ja hyvinvointia. Se on mittaamattoman arvokasta pääomaa, jota emme osaa välttämättä arvostaa ennen kuin olemme vaarassa menettää sen.

Rahalla yksinään ei voi ostaa terveyttä, se on fakta. Lenkkeily raikkaassa ulkoilmassa ei maksa yhtikäs mitään, mutta sillä on silti positiivinen vaikutus psykofyysiseen hyvinvointiimme. Ymmärrän myös sen, että kaikilla penni ei yksinkertaisesti veny PT:n palkkaamiseen, mutta onneksi kenenkään saliharrastus ei ole siitä kiinni:) Oma elämäntilanteeni sallii ainakin toistaiseksi tämän ”lystin”, mutta sekään ei ole tullut ilmaiseksi. Teen säännöllistä palkkatyötä ja tuloillani elätän vain itseni sekä lisäksi kaksi kissaamme puoliksi avomieheni kanssa. Liikun pyöräillen/bussilla sen sijaan, että ostaisin oman auton. Asumismenot on jaettu puoliksi, kun taas yksineläjänä maksaisin tuplahinnan. Olen vähentänyt huomattavasti esim. vaatteiden ostamista ja lopettanut lehtitilaukset. Kyttään alemyyntejä ja tsekkaan ensin, voinko löytää jonkin tuotteen second handina. Tämän lisäksi en polta tupakkaa, johon varmasti saisi rahaa palamaan. Elämä on valintoja täynnä:)

Adidaksen verkkatakki on vuosia vanha löytö huutonetistä, kustansi muistaakseni 11€.

Olen kuullut kommentteja siitä, miten voisin käyttää tuonkin rahan ”vähän fiksummin”. Itse koen saavani niin paljon vastinetta tuolle rahasummalle, että mielelläni sen maksan. Jokaisella treenitapaamisella käytössäni on alan ammattilainen, joka on siinä vain minua varten. Hän tukee ja ohjaa minua tärkeässä harrastuksessani ja tsemppaa eteenpäin kohti tavoitteita. PT saa minut haastamaan itseni sen sijaan, että päästäisin itseni helpommalla. Ajoittain hän on se ainoa henkireikä, jota ilman en saisi itsestäni mitään irti. Lisäksi heitämme keskenämme niin loistavaa läppää, että heikompia hirvittäisi. :D Olen erittäin onnekas, että näin mahtava PT tupsahti eteeni noin vain, ilman sen kummempia etsintöjä.

Loppuun vielä pienimuotoista yhteenvetoa: Jokainen meistä käyttäköön rahansa niin kuin parhaaksi näkee. Me ihmiset arvostamme elämässämme eri asioita ja tottakai panostamme niihin sen mukaan, joko rahallisesti tai sitten jollain muulla tavalla. Asia, jonka itse koet tärkeäksi, ei välttämättä merkitse toiselle juuri mitään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, aurinkoista Pääsiäisen jatkoa itse kullekin!<3

 FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

Kesäfleda

Sää ei suosinut lomalaista ainakaan tänään, mutta onneksi päivän ohjelma täyttyikin jostain aivan muusta kuin ulkoilmajutuista:) Päivä alkoi ihanasti kampaajalla, jossa vierähtikin parisen tuntia kuin siivillä. Hiusta lyhennettiin ja porrastettiin surutta niskasta ja taisi siitä ylikasvaneesta reuhkasta muutenkin senttejä lähteä. :D Ainakin jos siihen hirmuiseen hiuskasaan lattialla oli uskominen. ;) Tyvikasvu piilotettiin tavalliseen tapaan ja yleisilmettä vaalennettiin raidoittamalla.

Olen ihan huisin tyytyväinen lopputulokseen!:) Onnea on kampaaja, joka osaa toteuttaa visiosi just eikä melekein! ♥ Se on muuten aika uskomatonta, miten paljon hiukset voivat vaikuttaa omaan fiilikseen. Jos vaikkapa hiusten tyvi on rasvoittunut tai hiukset sojottavat vähän joka suuntaan, niin jotenkin koko ulkoinen olemus ”kärsii”. Ulkoisesti koenkin olevani itsevarmin aina kampaajankäynnin jälkeen – Tyytyväisyys hiuksiini saa ainakin meikätytön kasvot loistamaan niin, että hyvä olo oikein huokuu ulospäin.

Vielä puoli vuotta sitten en olisi ikinä uskonut, miten hehkeäksi ja naiselliseksi voisin tuntea oloni hiuksissa, joissa lyhyimmät suortuvat ovat ainoastaan kahden sentin pituisia! Luultavasti en olekaan ikinä ollut näin tyytyväinen hiuksiini kuin nyt olen. Tunnen oloni vapautuneeksi ja koen löytäneeni tyylin, jossa viihdyn täydellisesti. Kauneutta on todellakin monenlaista, kiharapilvet eivät ole meitä kaikkia varten.:)

Kampaajalta matka jatkui Matkukseen humputtelemaan. En ollutkaan hetkeen kierrellyt vaatekauppoja niin perusteellisesti kuin tänään! Hämmästyinkin, miten vähän bongasin mielenkiintoisia vaatteita. Mikään ei oikein inspiroinut, lukuunottamatta tuota hempeänkeltaista paitaa, joka sointuu kauniisti kevääseen ja kesään.:) Laukku oli harkittu ostos, olin ihastellut sitä salaa jo muutaman kuukauden ajan ja suunnitellut sen ympärille muutaman asukokonaisuuden, hih!:D Henkkamaukka puolestaan pursusi kauniita asusteita, joten sieltä tarttui mukaan haaveilemani keväthuivi sekä nämä syötävänsuloiset hiuskoristeet!

Miltäs uudet hiukset näyttävät teidän silmiinne?:)

 FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

Lomaa ja pääsykokeita

Voihan jummijammi, tätä on odotettu: L-O-M-A-A! Ei oo tällä likalla huolta huomisesta seuraavaan yhdeksään päivään ;) Luksusta! Pikku breikki normi arjesta ei voisi sattua parempaan saumaan, sillä olen todellakin kaivannut omaa aikaa ilman ainaisia velvollisuuksia. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin niin aion keskittyä vain itseeni ja omaan hyvinvointiini. Parasta tässä on kuitenkin se, että myös J lomailee ensi viikon, joten saadaan viettää todella harvinaista laatuaikaa yllinkyllin<3 Sitä osaa todellakin arvostaa, kun yleensä meillä on korkeintaan kaksi yhteistä vapaapäivää kolmen viikon jaksossa:)

Vaikka töitä on paahdettu hiki hatussa, en suinkaan ajatellut ryhtyä kokopäiväiseksi sohvaperunaksi, en edes loman kunniaksi ;) Kunnon yöunet kuuluvat kuitenkin lomareseptiini, samoin ylitsepursuavan vaatekaapin kevätsiivous sekä kiireettömät aamut. Päikkäreitäkään ei sovi poissulkea ohjelmasta, mikäli niitä kokee tarvitsevansa. Uni on sitä parasta lääkettä stressin poistoon! Pitäisi kai muutenkin puuttua näihin omiin nukkumaanmenoaikoihin, sillä turhan myöhään tulee yleensä keikuttua netin ihmeellisessä maailmassa (veispuukissa). Huomenna on kuitenkin vuorossa hemmottelua kampaajan toimesta ja keskiviikkona pistetään hiki virtaamaan PT:n kanssa. Torstaina startataan auton nokka kohti Helsinkiä ja jatketaan botskilla Stokikseen ystävien seurassa. Loppuloma meneekin sitten reissusta palautumiseen.. ;) Kokonaisuudessaan aion levätä, liikkua, nauttia ystävien seurasta, syödä hyvin, kuulostella omia tuntemuksia ja elää hetkessä. Se tuppaa nimittäin unohtumaan toisinaan arjen keskellä!

Ensimmäisen lomapäivän hemmotteluaamiainen:) Ihan itte puristin mehunkin lasiin, kai huomasitte?;)

Palataan kuitenkin hetkeksi lomafiiliksistä pääsykokeisiin, joissa piipahdin keskiviikkona. Kyseessä oli siis hierojatutkinnon valintatilaisuus, johon meitä hakijoita oli saapunut parisen kymmentä. Tunnelma oli jännittynyt, mutta samalla rento, niin hullunkurisilta kuin nämä kaksi adjektiivia samassa lauseessa kuulostavatkin! Näin ympärilläni paljon mukavia ja sosiaalisia ihmisiä. Tulin heti juttuun erään tytön kanssa, jonka parina olin kokeen hierontaosiossa. Tuohon kolmivaiheiseen kokeeseen kuului lisäksi kirjallinen osio sekä ryhmätehtävä. Kirjallisessa kyseltiin lähinnä omia näkemyksiä hierojan ammatista, mitä kokee vahvuuksinaan/heikkouksinaan sekä tentattiin muutamia faktoja opintokokonaisuuteen liittyen. Ryhmätehtävässä jokaisen piti puolestaan kertoa tosi juttu itsestään ja nämä kertomamme jutut nivottiin yhdeksi tarinaksi, joka puolestaan vedettiin pantomiimina luokan edessä toiselle ryhmälle. Oli meillä hauskaa, kun ryhmämme esitti tapahtumarikkaan matkan rockbändin keikalta synnytyssaliin, jonka virkaa toimitti höyrysauna! :D

Pääsykokeesta jäi hyvät fiilikset ja nyt vain odotellaan – tietoa opiskelijaksi hyväksymisestä sekä toisena isona juttuna pääsykoekutsua fysioterapian sekä palopäällystön pääsykokeisiin. Toivon todella, että tässä tapauksessa armo (ikä) käy oikeudesta ja saan mahdollisuuden osoittaa, miten motivoitunut olen. Oikein odotan, että pääsen pitkän tauon jälkeen koulupenkkiä kuluttamaan!:)

Joku saattoikin jo ihmetellä postauksen ekaa kuvaa? ;) Joo, en ole tehnyt Nicki Minaj:ta, haha! Pikemminkin näytän My Little Ponylta tuo kiharapehko päässäni! :D Bongasin peruukin kirppikseltä kahdella egellä, enkä täten voinut vastustaa kiusausta! Onhan sentään Vappu tulossa ja ehkä keräilen myös rekvisiittaa meidän häiden photoboothiin.. ;) Pehkon lisäksi kirppisrundilta lähti matkaan melkoisen rouheet korkkarit… rokrok! Uudet, aitonahkaiset ja sopuhintaiset:)

P.S. Olin kohtuullisen järkyttynyt tästä kuvasta: HUH mikä sviippi! =)

 FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

A great way to start the day

Heräsin tähän aurinkoiseen vapaapäivän aamuun jo seitsemän jälkeen, hups! Yleensä raotan silmäluomia ensimmäisen kerran vasta siinä yhdeksän paikkeilla. Tätä aikaista aamuherätystä saattoi tosin vauhdittaa tieto siitä, että kello 10:00 on sovittuna rehvit PT:n kanssa. Long time no see! Viimeksi treenattiin yhdessä kaksi viikkoa sitten, mutta juuri nyt tuntuu kuin siitä olisi kulunut pieni ikuisuus. Tiedän, että luvassa on astetta kovemmat jalkatreenit, mutta se on tällä hetkellä juuri sitä, mitä kipeästi tarvitsen! Kurinpalautus on kaiken a ja o. ;) (Onneksi en edes repeä melkein joka kerta, kun PT toistaa nimeäni ja sanoo, että hyvin menee, kun äherrän siinä naama punaisena viimeisiä toistoja.. Siinä on jotain niin hauskaa! :D )

Aamupala kumottu & treenikassi check, tästä tulee loistava päivä! :)

Kohta pitääkin jo hypätä fillarin selkään ja suunnata salille! Eipä siinä, sää tuolla ulkona on niin mahtava, että mielellään polkisi pidemmänkin matkan. ;) Salille kun tosiaan polkee vain sen 5min. :D

Energistä päivää kaikille!<3

 FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

”Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan toistuvista epäonnistumisista huolimatta.”

Ensin ajattelin otsikoida tekstin tyyliin ”Megakuulumispostaus”, mutta deletoin sen sitten ihan suosiolla pois ;)

Kevät koitti, talven voitti! Eletään jo huhtikuuta, hui!:) Pääsiäinen kolkuttaa ovella, eikä Vappukaan ole kuin muutaman hassun viikon päässä. Mihin nämä viikot ovat hujahtaneet, oikeasti?!:D Ainakin olen paiskinut ihan hulluna duunia, joten ei ihme, jos maaliskuu menikin hieman ”ohi”. Töitä voisi tällä hetkellä tehdä niin paljon kuin sielu sietää, mutta johan tässä tulee jaksaminen sekä työaikalait vastaan ;) Jokatapauksessa sellaista 50 tuntia viikossa olen keskimäärin puurtanut. Ei ole ollut liiemmin vapaa-ajanvietto-ongelmia (miten toi oikeesti kirjoitetaan?:D), kun töiden jälkeen on ollut aivan naatti. Vaikka ne aikaiset aamuherätykset tai iltavuorot, saati viikonlopputyöt eivät aina nappaa, niin ainakin mulla on töitä ja olen taloudellisesti muista riippumaton. – Tätä ajattelutapaa olen istuttanut kallooni viimeaikoina, ja se toimii!  Ja onhan mulla muutamia hyvin konkreettisia säästökohteita, joita ajattelemalla työnteko maistuu entistäkin paremmalta.;)

Tähän väliin on ihan pakko kertoa, että pitkästä aikaa sormeni oikein syyhysivät päästä kirjoittamaan tänne! Ihanaa olla bäck<3

Olen tässä pikkuhiljaa aloitellut työmatkapyöräilyä, viime viikolla hyppäsin kahdesti fillarin selkään (Jee!) ja yllätyin, miten hyvin jaksoin sekä jyrkät mäet, että loivemmat nousut. Niitä tuolla n. 10km/suunta matkalla nimittäin riittää! Aerobinen treeni kun on jäänyt aivan hunningolle koko talven ajan. Loppuviikon mulla oli poikkeuksellisesti auto käytössä, joten päästin itseni helpolla. Tästä viikosta eteenpäin pyrin kuitenkin pyöräilemään töihin vähintään kolmesti viikossa ja kulkemaan autolla ainoastaan viikonloput, jolloin J ei autoa tarvitse.

Kevätfiilis ja kyllä, tykkään edelleen lyhyemmästä kuontalosta! Ensiviikolla kampaajalle päivittämään luukkia;)

Ruokavalion noudattaminen on ollut haastavaa ja olen lipsuillut vähän pitkin kevättä. Ruokailurytmi, sekä ruoan laatu ja annoskoot ovat kohdillaan, mutta ne herkut! Ei ole todellakaan meikäläisen suuta tuohesta tehty, damn! Arkisin menee ihan ok, mutta viikonloppuisin olen pistänyt huoletta menemään. Irtokarkkeja, ulkona syömistä, se-pakollinen-viikonloppusiideri-tai-kaksikin, kaupunkireissujen kahvilakäynnit..

Okei, pitäähän elämästä (ruuasta) vähän nauttiakin, mutta se on vaan taivahan tosi, ettei näillä eväillä tarvitse timmistä kropasta edes haaveilla. Niinpä aloitin tänään kaivelemaan esiin mun kadonnutta itsekuria! Se alkoi ruokakaupasta, josta tarttui mukaan vain puhdasta evästä. Tällä morsmaikulla on missio! ;) Huomenna puolestaan tulee korvaamatonta hätäensiapua PT:n toimesta, kun pyydän häntä vetämään mulle armottoman jalkatreenin! Kokonaan en herkuista aio kuitenkaan luopua, sillä se ei vaan sovi tämmöiselle herkkusuulle. Se on nähty ja koettu. Rajoitan herkuttelun jatkossa yhteen päivään viikossa, ja silloinkin kohtuudella.

Tähän photoon kiteytyy meidän kodin Pääsiäinen! :D Jotain keltaista ;)

Nostan hattua erityisesti niille äideille, jotka pystyvät yhtäaikaa pitämään sekä itsensä kunnossa että käymään töissä, hoitamaan taloutta, kasvattamaan lapset jne. Se vaatii todellista sisua, aivan varmasti! Itselläni ei ole edes lapsia ja siltikin kaiken elämän yhteensovittaminen ei käy tuosta vaan sormia napsauttamalla. Viimeaikoina juurikin se työlleni omistautuminen on verottanut sitten kaikesta muusta – Se on yksi hyvä, toinen paha. Edessäni on siis opettelua, suunnitelmallisuutta ja mukavuusalueelta poistumista, jotta saan hommat rullaamaan. Niitä tulen todellakin tarvitsemaan, sillä parhaassa tapauksessa olen lähitulevaisuudessa opiskelija, työssäkävijä, morsian sekä kaaso!<3

Ai niin, melkein unohdin! Mulle tuli ensimmäinen (toivottavasti ei ainoa) kutsu pääsykokeisiin! Kyseessä siis hierojan ammattitutkinto ja kokeet ovat jo ylihuomenna. Jänskää! :) Nyt se jännitys on vain tyystin erilaista kuin hakiessani kouluun ensimmäistä kertaa peruskoulun jälkeen. Sitä oli niin nuori ja tietämätön, mutta nyt on jo yksi ammatti alla sekä rutkasti työkokemusta. Iloisin ja avoimin mielin otan vastaan sen, mitä eteen tulee. Koe koostuu kolmesta osiosta, joita ovat kirjallinen yksilötehtävä, hierontatehtävä sekä ryhmätehtävä. Wish me luck! Nyt vain odotan mielenkiinnolla kirjettä AMK:sta, että kelpuuttavatko meikäläistä edes pääsykokeisiin, sinne yritän ainakin kovasti tähdätä!

”Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan toistuvista epäonnistumisista huolimatta.”

-Winston Churchill

Entä mitä teidän muiden kevääseen kuuluu? Miten painonpudotus- tai kropanmuokkausprojektit edistyy? :)

 FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

#ringfinger

Kun olin pikkutyttö, kysyin aina äidiltä, että ”Miten se mies valitaan, jonka kanssa mennään naimisiin?” Äiti vastasi joka kerta, että tunnet sen kyllä sydämessäsi. Ja lisäsi, että se oikea vie jalat alta. Ihmettelin sitten mielessäni, että pitääkö tosiaan ensin kaatua, jotta pääsee naimisiin.

Ja kyllä, me mennään naimisiin! Hääpäivä on lyöty lukkoon ja neiti K:sta tulee rouva R. ensi keväänä.:) Blogi tulee näin ollen vilkastumaan niin häähulinan kuin myös morsiandieetin muodossa! Mikäpä voisi olla sen kovempi motivaattori kuin omat häät?;) Niinpä!

P.S. Kuvituksena sormus, jota kävin lauantaina mallailemassa.:) Upeus

-Jelissa

Mä oon jo kerran nähnyt, miten tää maailma romahtaa ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas.

Tämän kirjoituksen oli tarkoitus olla positiivinen, mutta jo nyt itken täällä täyttä häkää. Onneksi satun olemaan yksi niistä ihmisistä, jotka käsittelevät surun lisäksi myös iloa kyynelsilmin. J kysyy edelleen aina itkiessäni, että mikä on huonosti. Vastaan, että nämä ovat vain niitä onnen kyyneleitä, etkö muista rakkaani? Toisaalta se on suloista, sillä tänä vuonna meille tulee viisi yhdessä elettyä vuotta täyteen. Minähän siis pillitän jo siitä, jos tv:ssä iäkäs pariskunta kävelee käsikädessä.. :D Voin jo kuvitella sen tulvan meidän kotona, mikäli päädyn joskus siunattuun tilaan! :D

Törmäsin jokin aika sitten sanontaan ”Uneksi huomisesta, muista eilinen, elä tänään.” Se upposi heti ja makusteltuani näitä sanoja suussani havahduin elämän ainutkertaisuuteen – jälleen kerran. 18-vuotiaasta lähtien olen kantanut raskasta taakkaa mukanani, mutta päivä päivältä se on ollut kevyempi kantaa. Olin niin iloinen, kun pomoni sanoi tällä viikolla olevansa ylpeä siitä, kun pyrin elämässäni eteenpäin. Tunnustin hänelle, että koen läheisen kuoleman pyyhkineen osan elämästäni, kuin sitä ei olisi ollutkaan. Edelleen tuntuu, että muutama vuosi ehti valua täysin hukkaan. Tähän hän sanoi, että surulle on täytynyt antaa aikaa. Kukaan meistä ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Siksi onkin tärkeää elää juuri tässä hetkessä ja olla heidän kanssa, joita rakastamme.

Jos on yhtään Kaija Koota kuunnellut, niin tietää otsikon sanojen juontavan hänen lyriikoistaan. ”Kaunis, rietas, onnellinen” on kuin suoraan omasta elämästäni. Aina sen kuullessani tunnen olevani vahva ja päättäväinen.

Tämänhetkistä tilannetta…

Muistutus siitä, että entiseen ei ole paluuta.. Kääk! (vuosi 2011)

Maailmani romahti, mutta nousin entistä vahvempana!

 FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

Isoja päätöksiä sekä vielä isompia unelmia

Nyt se on naputeltu. Nimittäin hakulomake amkkiin! :) Fiilis on yhtäaikaa sekä innostunut, että jännittynyt. Enimmäkseen tuota jälkimmäistä. Ulkopuolisen silmin vaikutan varmasti hyvin tyyneltä, mutta sisuksissa tuntuu kuin valtameri velloisi. Pääsenkö valintakokeisiin asti? Ja jos pääsen, selvitänkö tieni opiskelijaksi? Olisiko pettymys suurempi silloin, jos en pääsisi kokeisiin ollenkaan vai silloin, jos kokeiden jälkeen karsiutuisin loppumetreillä?

Päässä lyö nyt aivan tyhjää. Mutta hei, pessimisti ei koskaan pety! ;) Mutta kun se tosiasia on, että sisään kouluun pääsee vain kourallinen sadoista hakijoista. Olen kuitenkin toiveikas, sillä saan ihan hyvät pisteet aiemmissa opinnoissa menestymisestä. Jokatapauksessa tässä on piiiiiiiitkä kevät edessä (tai siltä se ainakin tuntuu) ennen kuin tieto valintakokeisiin pääsystä saapuu.

Niinpä niin. Nyt teitä varmasti kiinnostaa, mitä aloja olen hakenut opiskelemaan? Hakutoiveisiin on mahdollisuus laittaa se neljä eri vaihtoehtoa, mutta itse laitoin ainoastaan kaksi. Ensimmäisenä fysioterapeuttikoulutus (josta olenkin jo aiemmin täällä maininnut) ja hyvänä kakkosena palopäällystökoulutus. Hyvinvoinnin sekä turvallisuuden edistäminen ovat molemmat lähellä sydäntäni, joten olisin todella riemuissani, mikäli pääsisin opiskelemaan kumpaa tahansa näistä. :)

Koska varmakaan (haha..) suunnitelma ei aina välttämättä toteudu, olen laatinut varasuunnitelman. Tottakai! ;) Jos ovet amkkiin eivät tällä haavaa aukene, olen hakenut varalta hierojakouluun aikuisopistoon. Koulutus kestää yhden lukuvuoden ja sieltä valmistuttua on oikeutettu ammattinimikkeeseen ”koulutettu hieroja”. Jos sieltä saisi paperit ulos, niin voisi jälleen kolkutella amkin ovia… Ei meitsistä niin helpolla eroon pääse ;) No, koska vuorenvarma varasuunnitelmakaan ei ole aina vedenpitävä, on olemassa myös vaihtoehto cee, joka on seuraavanlainen: Painan duunia täyttä häkää, vanhenen taas vuodella ennen seuraavaa amk-hakua ja toivon, että valmistuisin sieltä ennen kuin kolmekymppiset kolkuttaa.. :D

Onko siellä muita tänä keväänä amkkiin hakijoita? Entäs hakeeko joku muukin nimenomaan Savoniaan?!:)

FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa

Urheilija 24/7

Sinä sanot: ”Päivää.” Minä sanon: ”Päevee.” Eli hitokseen terkkuja täältä Savon mualta, long time no see!

Meitsi on taas pitkästä aikaa ihan luovissa tiloissa ts. writer’s blokki alkaa olla pikkuhiljaa selätetty. Kieltämättä oli pienimuotoiset ahdistukset päällä, kun itsekriittisyys omaa tekstiä kohtaan huiteli taivaallisissa korkeuksissa. Ei siinä, tauko blogimaailmasta oli enemmän kuin tervetullut. Nyt on sitä energiaa ja intoa kirjoittamiseen, jota olen kaivannutkin! Olisikohan tällä orastavalla keväällä vaikutusta asiaan? ;) Tiedä tuota, mutta ilmassa tosiaan tuoksuu jo kevään raikas tuulahdus ja pikkulinnut sirkuttavat kauniisti laulujaan. Myös aurinko käväisi eilen hellimässä lämmöllä ja kirkkaudellaan meitä savolaisia. Päivät ovat pidentyneet ja eilen oikein havahduin siihen, miten myöhällä pimeys saapui. Niin, eikä tuota luntakaan ole mainittavasti siihen nähden, että eletään vielä helmikuuta. Aikainen kevät vai tuloillaan oleva takatalvi? Itse toivon ensimmäistä, vaikka talven lapsi olenkin:) Jos on talvi, niin olisi edes kunnollinen sellainen!

Käydäänpäs sitten oikein kunnolla otsikon aiheen kimppuun. Fiilis on tosiaan kuin urheilijalla, joka treenaa elämänsä tärkeimpiin kisoihin. On oltava urheilija sekä salilla, että sen ulkopuolella. Kuten PT:ni sanoi, ei riitä että salilla treenaa kovaa, ja sen jälkeen menee mäkkäriin. Mun meneillään oleva projekti vaatii 100% omistautumista, siinä pitää olla safkan, levon sekä treenin balanssissa. Haluan tehdä kaiken mahdollisimman tunnollisesti, jotta tulokset ovat parhaat mahdolliset, eikä tarvitse sitten jälkeenpäin jossitella. ”Kovaa duunii, mut lihaskasvu on mulle se kiitos”, kuten Nost3 & Protro sanailevat. Keep calm because beast mode is on! ;)

Miten siis syön ja treenaan käytännön tasolla? Syön 5-6 kertaa päivässä, 3 tunnin välein. Kaikki ruoka mikä suuhun menee, kulkee vaa’an kautta. Kyllä, jos siis satun olemaan juuri klo 12 kaupungilla, otan muovirasian esille ja alan vetämään riisi-kana-vihannessettiä kylmiltään. Tottakai etsin ensin sopivan rauhallisen paikan, enkä ala mättämään keskellä toria :D Jotain rajaa hei! ;) Salilla PYRIN treenaamaan 4 kertaa viikossa, 3 kertaa on ehdoton minimi. Tammikuu oli hieman nihkeää aikaa, jolloin kävin salilla keskimäärin 2krt/vko. Nyt helmikuussa olen saanut kunnon tatsin koko hommaan ja salitreenejä on kertynyt se tavoiteltu neljä per viikko! Lukuunottamatta viime viikkoa, kun kurkussa tuntui olevan kaktus ja alkava flunssanpoikanen, jonka kuitenkin selätin levolla:)

Kaksi tämmöistä settiä tulee vedettyä päivässä, ei oo näläkä:) ”Puhdasta” ruokaa saa mättää aikamoisia annoksia, jotta vuorokaudelle asetettu kalorimäärä tulee täyteen.

Tarkennuksena vielä, että aloitin nykyisen ruokavalion noudattamisen 2.2 eli syntymäpäivänäni, vaikka alla oli edellisillan astetta rankemmat kekkerit :D Aamulla herättyäni ei ollut aamupala ihan ekana mielessä, mutta sain kuin sainkin vedettyä sen napaani, vaikka tovi siinä vierähtikin;) Tämän lähes neljän viikon aikana ainoa poikkeus ruokavaliosta on ollut illallinen Rossossa, kun kävimme työporukalla iltaa istumassa. Sain yllättävän helposti muokattua annoksen ruokavalioni mukaiseksi, kun vaihdoin kermaperunat uunipottuihin ja lämpimät kasvikset korvasivat kastikkeen. Siihen vielä tuoretta salaattia raastepöydästä ja koko komeus tuli huuhdottua alas sitruunavedellä. Enkä yhtään kuolannut sitä työkaverin jälkkäriä, joka sattui olemaan suussasulavaa suklaakakkua.. ;) Siis oikeasti, ei tehnyt ollenkaan tiukkaa! Olen huomannut, että mitä pidempään on ilman sokerisia herkkuja, sitä helpompaa on myös pitää näpit erossa niistä:)

Huomenna on kuitenkin edessä erilainen (juhla)päivä ja olen tietoisesti päättänyt poiketa ruokavaliosta sekä nauttia alkoholia. Sen suon itselleni, koska eiväthän kunnon juhlat ole mitään ilman näitä kahta nautintoainetta, haha;) Huomisen lisäksi koko kevään aikana tulee olemaan 2-3 päivää, jolloin en kulje vaaka kainalossa. Yksi niistä on risteily Stokikseen ja toinen on Vappu of course!

Sitten vähän off topic, mutta sopeutuminen uusiin hiuksiin on sujunut hienosti! Tykkään näistä päivä päivältä enemmän:) Ensinnäkin nää on niin helpot ja vaivattomat, että huhhei! Hiusten pesuun ja harjaukseen kuluu vain silmänräpäys aiempaan verrattuna. Lisäksi nää on todella kätevät myös salitreenin näkövinkkelistä;) Happy!<3

Mitäs muuta sitten? Kehittämiskohteena ehdottomasti aerobisen treenin määrä, tahtia pitää todellakin tiuhentaa kevättä kohti! Kehonhuolto on myös asia, johon aion jatkossa panostaa enemmän. Tai ylipäätään panostaa, koska sitähän ei ole ollut lähes ollenkaan.. :D No, ainakin se on kunnolla potkaistu käyntiin, kun kävin tänään aamulla alakropan hieronnassa (Ai miten niin oli pakaralihakset vähän kireinä?!) ja nyt illasta suuntaan Fressin HUOLTO45 -tunnille:)

”HUOLTO45 on lihaksia ja lihaskalvoja avaava kehoa huoltava tunti, jossa hyödynnetään GRID-rullia. GRID:n käyttö lisää liikkuvuutta ja kehonhallintaa, sekä lievittää tehokkaasti kehon kiputiloja.”

Eiköhän tässä olleet ne tärkeimmät. Treenatkaa, levätkää, voikaa hyvin ja muistakaa kuunnella omaa kroppaa:) 

FOLLOW ME:  INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGILISTA 

-Jelissa