Häät: Juhlatila

Uskomatonta, miten aika liitää. On kulunut yli kaksi kuukautta siitä, kun häitämme tanssittiin. Heti häiden jälkeen fiilis oli onnellinen (ja on tottakai edelleen 😀), mutta viikon-kahden kuluttua iski suunnaton haikeus. Mutta ei hätää – Olen lukenut, että se on normaalia. 😉 Siinä on kuitenkin syy siihen, miksi kirjoittelen näistä asioista vasta nyt, enkä heti häiden jälkeen. Pikkuhiljaa tuo haikeuden tunne on astunut syrjään ja tilalle on tullut sydäntä lämmittäviä muistoja elämäni ihanimmasta päivästä. Miten toivoisinkaan, että tätä suloista tunnetta voisi säilöä pulloihin ja purnukoihin niin, että kaikki yksityiskohdat päivästä säilyisivät tuoreena muistissa. Siispä HUOMIO tulevat morsiamet: Siihen valokuvaajan kannattaa satsata. Ja miksei myös videokuvaajaan. :)  Itse emme videokuvaajaa palkanneet, mutta muutama meidän vieraista tallensi mm. vihkimisen ja häätanssin videolle ihan omasta aloitteesta, jee!:)

IMG_8790

Meille oli lähes alusta asti selvää, että häitämme juhlitaan vuonna 1897 perustetulla Kuopion Klubilla, joka sijaitsee ydinkeskustassa. Klubi henkii vanhan ajan tunnelmaa sekä tarjoaa arvokkaan miljöön arvokkaille juhlille, kuten häät ovat. Lisäksi klubilla toimii oma keittiö, jossa ruoat valmistetaan käsityönä ja raaka-aineissa käytetään paljon lähiseudun tuotteita. Kaiken tämän jälkeen ei tarvinnut kahdesti miettiä, mikä on paras paikka järjestää juuri meidän häät. Kaikki oli laadukasta alusta loppuun ja toiveemme huomioitiin asiassa kuin asiassa. Palvelu pelasi loistavasti ja kaikki tehtiin niin kuin oli sovittu. Hääviikolla vein mm. karkkibuffetin tarpeet, paikkakortit sekä menu- ja ohjelmataulut klubille ja ne aseteltiin puolestani juhlatilaan, niin ettei minun tarvinnut hääpäivänämme huolehtia mistään. Meidän häissä oli tosiaan n. 50 vierasta ja paikka oli oikein sopivankokoinen tälle porukalle.

IMG_8803

IMG_8792

IMG_8808

IMG_8799IMG_9074IMG_9109

Kuvat: Antti Ekola Photography

Juhlapaikan koristelussa luotin siihen, että vähemmän on enemmän. Pöydissä oli pallomaljakot, joihin oli tehty vapaat asetelmat hortensiasta, neilikoista ja harsokukista. Kukkien värimaailma toistui myös paikkakorteissa, jotka askarreltiin hätäpäissään vain muutama päivä ennen H-hetkeä.:D Lopputulokseen olin kuitenkin hyvin tyytyväinen!:)

Seuraavassa hääpostauksessa selviää, mitä meidän häissä syötiin. :)

Instagram: @jasminrautiainen

Husband Tag

Päätinpä ottaa itsekin osaa Boyfriend Tag -kysymyshaasteeseen, joka on viime aikoina näkynyt yhdessä jos toisessa blogissa. Omalla kohdallani haasteen nimeä oli kuitenkin syytä muokata, onhan tässä jo ”Tahdon” lausuttu ja sormukset vaihdettu.

Siispä, tässä tulee meidän Husband Tag! :) Alla näette meikäläistä koskevan kysymysliudan, johon mieheni on vastannut. Joitakin vastauksia olen omalla oikeudella täydentänyt ja ne on kirjoitettu kursivoidulla tekstillä.

IMG_9041

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

-Salkkarit, Biggest Loser tai Emmerdale

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

-Ei mitään

Yleensä en käytä kastikkeita, mutta öljyä saatan lorauttaa sekaan.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?

-En tiedä, ei mikään?

Hmm.. Sellaista ei taida tosiaan olla. No, maksalaatikkoa en mielelläni syö.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

-Fajitas, joskus salaatin. Mojiton.

Lisäksi ravintolassa maistuvat myös pihvi mediumina ja punkku.

5. Mikä on hänen kengänkoko?

-41

Öhöm… Se on kyllä 39-40. 😀

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

-Laukkuja

Ooh…

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

-Avokadoa ja kanaa

Arvasin, että hän vastaa avokadon!<3 Rakas, mihin sä unohdit jäätelön? 😉

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

-Nyyhkybiisejä ja bilemusiikkia

Kyllä, kuuntelen näitäkin, mutta myös rokimpaa. Autossa kuuntelen yleensä Gunnareita, Avenged Sevenfoldia, Slashia ja Megadethia. 😀

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

-Rakkaus- ja nyyhkyleffoista

<3

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

-Siniset

11. Kuka on hänen paras ystävä?

-Henna

…ja Hansu ja Mervi<3

IMG_8890IMG_8929
12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

-Kommentoin hänen autolla ajamista.

Kyllä, teet tätä liian usein. Oikeastaan joka ainoa kerta, kun olet kyydissäni ja se on maailman ärsyttävintä, ettäs tiedät! 😀

13. Missä hän on syntynyt?

-Kuopiossa

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

-Mangojuustokakku

Parasta!

IMG_9052
15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

-Instagram

No korkeintaan monia minuutteja? :-)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

-Koristelujutut ja juhlien järkkääminen

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

-Bounty -suklaa

Haha, rakastan kaikkea, missä on kookosta!<3

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

-Laukku, sormukset ja kännykkä

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

-Ihmiset, jotka eivät ajattele toisia. Lisäksi se, että aviomies valittaa ( lue huomauttaa) esim. tekemättömistä asioista.

20. Entäs piristymään?

-Shoppailuretki

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

-Ainakin Peter Franzen on suosikkinäyttelijä.

Oi, kyllä!

22. Millainen hän on vaimona?

-Rakas ja huomaavainen

IMG_8403_1Postauksen kuvat: Antti Ekola Photography

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

-Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Tapasin ensi kertaa anoppini, kun olin kipeä ja yskin taukoamatta. Muistan sen ikuisesti! 😀 En ole varmaan täällä blogissa koskaan kertonut, mutta myös mieheni isä on menehtynyt.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

-Kirjat

On niin ihanaa ja rentouttavaa lukea pitkästä aikaa! Tällä hetkellä FSOG -trilogian kakkososa loppusuoralla. :)

25. Millainen on hänen kotilook?

-Yömekko

 

Jos teiltä löytyy omia Boyfriend tai Husband Tag -postauksia, niin linkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin! :) Näiden lukeminen on huippuhauskaa ajanvietettä! 😀

Voiko onnistumista pelätä?

Joskus on vaikea myöntää itselleen asioita, joiden kohtaamista pelkää. En pelkää enää epäonnistumista, olen kokenut sen jo niin monta kertaa, että se on kasvanut luonnolliseksi osaksi minua. Se, mitä pelkään, on jotain täysin päinvastaista – pelkään onnistua.

Epäonnistumisella tarkoitan tätä välitilaa, jossa olen vellonut jo pitkään. Välillä paino on noussut, välillä olen saanut muutaman kilon karistettua. Vaaka on aina kallellaan jompaan kumpaan suuntaan, en osaa tasapainoilla – tai siltä minusta ainakin tuntuu. Minulla on kaikki tarvittava tieto sekä fyysiset mahdollisuudet toteuttaa unelmani laihtua ja pysyä kunnossa, mutta se mikä minua estää, on lopulta korvieni välissä. Aina, kun olen ratkaisevassa vaiheessa, olen heittämässä hanskat tiskiin. Se tuntuu siltä kuin olisin kapuamassa ylös jyrkkää vuorenrinnettä ja tiukan paikan kohdalla yritän ponnistaa ylös, mutta otteeni lipeää ja putoan ryminällä takaisin lähtöpisteeseen, vuoren juurelle. Mieleni tekisi yrittää uudelleen, mutta en kykene siihen, koska mieleni estää minua. Se on jo leimannut minut epäonnistujaksi. Käännyn kannoillani ja laahustan surkeana tieheni jättäen vuoren kauas horisonttiin. Olen vihainen itselleni, koska se oli niin pienestä kiinni. Haluaisin niin kovasti nähdä itseni vuoren huipulla, mutta mielikuva on minulle liikaa. En osaa nähdä itseäni voittajana. Se, mitä haluan eniten, myös pelottaa minua eniten.

04072015Kuluvan kuukauden kuvasaldoa: Takana ilmeisen hyvä treeni!

Ongelma on siinä, etten koe minulla olevan surkea itsetunto – sehän selittäisi helposti nämä tuntemukseni. Pääasiassa olen iloinen ja onnellinen, mutta tämä yksi asia on sellainen, mikä kalvaa minua. Tiedän, että voisin olla niin paljon enemmän. Näen itsessäni sen potentiaalin, mutta kuka tai mikä sytyttäisi sen pienen kipinän tuleen? Se on minun ristini, jota kannan mukanani. Nyt tekin tiedätte sen.

Kun olin treenaamassa viime lauantaina, koin jotain odottamatonta. Olin tehnyt kaksi sarjaa pakarapotkuja taljassa ja viimeisen sarjan koittaessa treenikaverini käski minun laittaa itseni täysillä likoon. Lähdin tekemään potkuja tarmokkaasti  ja tunsin voimaantuvani jokaisella toistolla. Henkinen taakka ikäänkuin muuttui fyysiseksi voimaksi ja tunsin oloni mahtavaksi. Minua itketti ja annoin itkun tulla. Se oli todella puhdistavaa ja vapauttavaa. Arvatkaa, mitä – tai pikemminkin ketä – ajattelin niitä toistoja tehdessäni? Ajattelin isääni. Ajattelin, kuinka ylpeä hän olisi minusta ja näin mielessäni hänen hymyilevät kasvonsa.

Nyt alkavat kyyneleet tulvia siihen malliin poskilleni ja sormeni täristä niin, että päätän kirjoitukseni tällä kertaa tähän.

Kiitos.

Kööpenhamina: Hotel SP34

Piipahdimme taannoin Kööpenhaminassa, mielessämme ”Mini-Moon” ennen varsinaista häämatkaamme. Tanska oli meille molemmille uusi aluevaltaus, joten se toi matkaan oman jännitysmomenttinsa. Juuri sellaisen, kun perhoset lepattavat vatsassa, sillä kaikki on uutta ja jännää. Tähän väliin voisinkin listata ne maat, joissa olen käynyt: Viro, Ruotsi, Norja, Tanska, Ranska, Iso-Britannia, Espanja (Gran Canaria), Egypti ja Jenkit (NYC ja Miami). Paljon on nähty, mutta samalla vielä niin paljon näkemättä!

No niin. Aloitan matkakertomuksen majoituksestamme. Neljä yötä Hotel SP34:ssa kevensi yhteistä lompakkoa n. 560€, näin ollen yhden yön hinnaksi jäi n. 140€. Tämä hinta oli vieläpä jokin supertarjous (amoma.com), sillä hotellin omilla sivuilla sekä muutamalla muulla varaussivustolla saman paketin hinta huiteli 800-1000€ haarukassa (!!!). Pelkästään siis hotellin hinta kieli jo siitä, että Köpis ei ole sieltä halvimmasta päästä – tämän tiesimme toki etukäteen. Matkaan kannattaa lähteä mielellään lompsa pullollaan, mikäli mielii nautiskella lomastaan ilman budjettihuolia. Yleisesti hintataso liikkuu samoilla nurkilla kuin meillä Suomessa.

Köpis

Ruusut:

+ Loistava palvelu

+ Miellyttävä ja puhdas huone

+ Keskeinen sijainti, monet nähtävyydet kävelymatkan päässä

+ Päivittäin ”Wine Hour” klo 17-18, jolloin talo tarjosi puna- ja valkoviiniä

+ Hotelliasiakkaiden käytössä (pieni) kuntosali 24/7

+ Hotellissa kattoterassi, jolla nuoriso tuntui viihtyvän

+ Hotellin alakerrassa hyväksi todettu Cock’s & Cows -ravintola, jonka hampurilaista mieheni kehui parhaaksi, mitä on koskaan syönyt (Korjaan: Mitä on koskaan syönyt ravintolassa)

+ Mahdollisuus vuokrata pyörät hotellista (20€ /päivä)

+ Hotellin vieressä elintarvikekauppa, auki klo 8-24

 

Risut:

– Aamiainen lisämaksusta

– Huoneessa ei ollut jääkaappia / minibaaria

– Kadulta kuului öisin runsaasti melua

– Huoneessa ei ilmastointia (Ensimmäisenä yönä oli tukahduttavan kuuma, toisena päivänä huoneeseemme oli tuotu tehokas puhallin ilman, että mainitsimme asiasta. <- Tämä on toki plussaa +++++)

 

Voisin yöpyä hotellissa toistekin ja suosittelen sitä lämpimästi, mikäli sinulla on hyvät unenlahjat, etkä häiriinny mahdollisesta ”pienestä” melusta, joka kantautuu öisiltä kaduilta. 😉

Keväiset hääpotretit

Huomenta!:)

Tähän väliin hääpotretteja, jotka posti kiikutti meille maanantaina. Sanattomana olen näitä kuviamme ihastellut.<3 Saimme kuvaajaltamme Antti Ekolalta yhteensä yli 500 kuvaa tärkeästä päivästämme, huikeaa!

Potretit kuvattiin kahdessa lokaatiossa, Kuopion Väinölänniemellä ja Hapelähteen puistossa, jotka molemmat ympäröivät ydinkeskustaa. Valkkasin kuvauslokaatiot hyvissä ajoin etukäteen ja täytyy todeta, että nappiin meni! Viihdymme molemmat loistavasti keskustaympäristössä, minkä halusimme jollain tapaa tuoda myös potreteissa esille. Itseasiassa molemmat paikat sijaitsevat vakio lenkkeilyreittini varrella!;) Väinölänniemi tarjosi upeat kuvauspuitteet veden äärellä ja Hapelähteen puiston kukkaistutukset, puiden hiirenkorvalla olevat lehdet, vaaleanvihertävä nurmi sekä valkoiset puusillat toivat kuviin kevään upeassa loistossaan.

IMG_8360_1IMG_8271_1IMG_8492_1IMG_8497_1IMG_8476_1IMG_8513_1IMG_8314_1IMG_8520_1IMG_8581_1bwIMG_8557_1bwIMG_8466_1bwIMG_8326_1bw

IMG_8485_1bwIMG_8406_1bwIMG_8585_1bw

Kuvat: Antti Ekola Photography

Kuvista on vaikea valita suosikkia, mutta jos yksi pitää mainita, niin tuo ylimmäinen on pysäyttävä.<3 Se on kaunis, herkkä, puhdas. Otsapusut ovat meille arkipäivää, ihan jo tuon 25cm pituuseron vuoksi.;)

Mitkä kuvista ovat teidän suosikkeja?:)

Aikaa itselle

Kulunut vuosi on ollut varmasti tähänastisen elämäni hektisin – olihan minulla hoidettavana työ, opiskelut ja siinä sivussa yhdet häät.;) Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, miten mahdottomia olen itseltäni vaatinut. Mulla on ollut paljon sellaisia tuntemuksia, etten ole tarpeeksi hyvä ja olen epäonnistunut, kun en ole jaksanut tämän kaiken keskellä kuntoilla ja suuhunkin olen laittanut enimmäkseen sitä, mitä milloinkin on mieli tehnyt.

Juuri nyt olen monestakin syystä iloinen – kesä ja loma. Kärkipäässä tietenkin se, että tänään olemme olleet J:n kanssa naimisissa tasan kuukauden!<3 Sain muuten eilen valokuvaajaltamme viestin, että kuvat ovat matkalla, joten saamme ne varmasti hyvin pian hyppysiimme!=) Ei sillä, että niitä olisi odotettu kuin kuuta nousevaa.;) Meidän honeymoon on vielä suunnitteluasteella, mutta tarkoitus on lähteä joulukuussa Thaikkuihin.:)

IMG_8001Mummon kasikymppisiä juhlimassa kesäkuun alussa.

IMG_8065Ilta-auringon ihastelua Wilhelmiinan kanssa.<3

Heinäkuussa pääsen viettämään ruhtinaallista kolmen viikon lomaa, jolloin aion keskittyä niihin asioihin, jotka ovat jääneet auttamatta pelkän ajatuksen tasolle. Aion napsia kauniita kuvia ja perehtyä enemmän kuvankäsittelyyn, nauttia ajasta ystävien kanssa, käydä torikahvilla, lukea muutaman kirjan, aloittaa aamuja kunnon treeneillä ja toisinaan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Sen kummempia lomasuunnitelmia minulla ei olekaan, muutamaa kotimaan pikkureissua lukuunottamatta. Ihanaa, kun vihdoinkin on aikaa tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii!:)

coconutlimecoconutlime2biothermEilisiä alelöytöjä Sokokselta.

Yksi tavoitteeni tälle kesälle on saattaa loppuun ikuisuusprojektini eli luoda säännölliset ihonhoitorutiinit. Onnistuin tsemppaamaan asiassa aika hyvin ennen häitä ja olin oikein tyytyväinen tuloksiin, joita saavutin kahden viikon säännöllisillä aamu- ja iltarutiineilla. Häiden jälkeen aloin taas  pikkuhiljaa lipsumaan näistä rutiineista, kuinka yllättävää.:D Mikähän saisi tämän laiskurin tajuamaan, että ei tässä ainakaan nuorruta ja iho kyllä kertoo tarinansa sitten aikanaan..

Ai niin, melkein unohdin! On vielä yksi syy hymyillä leveästi. Otin nimittäin yhteyttä ystäväni ystävään, joka valmistui hiljattain fysiikka- ja ravintovalmentajaksi. Meillä oli ensimmäinen tapaaminen viime viikolla, jolloin sain käsiini ruokavalio- ja treeniohjelmat. Pian olen syönyt viikon näiden ohjeiden mukaan ja oloni on kohentunut huikeasti! Olen yllättynyt myös siitä, että alku on sujunut melko kivuttomasti, eikä sen kummempia ruokahimotuksia ole tullut. Ruokavalioni on oikein kiva, eikä ollenkaan askeettinen, mitä etukäteen kuvittelin. Kerron tästä lisää seuraavassa postauksessa!:)

Mitäs teidän muiden kesään ja/tai lomaan kuuluu?:)

Hääaamu

Yhteistyössä ADLV Photography

Häistämme on kulunut jo hieman yli kaksi viikkoa! Syvä ja onnellinen huokaus. Hääpäivämme oli kaikin puolin onnistunut, sitä on ollut näin jälkeenpäin ihana muistella.<3 Muutamia hääkuvia olen päivitellyt instaan @jasminrautiainen. Säätilauskin meni sen verran nappiin, että säästyimme alkuviikon sääennusteelta, joka näytti plus kuutta astetta ja sadepilviä. Päivä olikin odotettua lämpimämpi ja aurinko pilkahteli ajoittain pilvien rakosista, sateesta ei ollut tietoakaan! Muutamia auringonsäteitä vieraili myös potrettikuvissamme, mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan saadaan valmiit kuvat hyppysiimme!:)

Hääaamun ikuistamisesta kuviksi vastasi ihana Henriikka, jonka kanssa olemme muutaman kerran kuvailleet. Tai siis, hän on kuvannut minua. Kaikki alkoi siitä, kun eksyin hänen inspiroivaan blogiin, jonka lukijaksi ryhdyin ja pian siitä tulikin yksi suosikeistani. Lisäksi huomasin, että asustamme samalla paikkakunnalla. Kesällä 2014 näpyttelin sitten Henriikalle sähköpostin, jossa ehdotin kuvauksia. Siitä se ajatus sitten lähti.

Sen sijaan, että kirjoittaisin teille aamuvalmistelujen etenemisestä yksitoikkoiseen ja muka hauskaan tyyliini, annan kuvien puhua puolestaan. Mainittakoon kuitenkin, että upeasta hääkampauksestani vastasi hyvä ystäväni sekä kampaajani, Mervi, joka teki minuun jälleen kerran vaikutuksen taidoillaan.<3

häät-1häät-2165häät-2193häät-2238häät-2245häät-2219häät-2269häät-2295häät-2299häät-2356häät-2324häät-2389häät-2363häät-2431häät-2315häät-2375häät-2444häät-2456häät-2458Kuvista tuli niin upeita, että näiden pariin voisi vain uppoutua uudelleen ja uudelleen!:) Rakastan kauniita valokuvia ja minulle oli tärkeää, että kaiken muun ohessa myös hääaamu tulee ikuistettua. Uskallan väittää, että etenkin meille naisille se valmistautuminen hääpäivään on yksi the dayn kohokohdista. Siinä hetkessä on käsinkosketeltavaa jännitystä ja suuria tunteita, jotain niin ainutkertaista. Jäähän niistä myös pysyvä muisto niille ajoille, kun istumme kiikkustuolissa muistelemassa nuoruuden hehkua.

Henriikka tekee hääkuvauksien lisäksi myös hyvin laajasti erilaisia kuvauksia, mm. henkilö-, lapsi- sekä raskausajan kuvauksia. Hän on myös tulossa kuvaamaan ystäväni elokuiset häät!:) Henriikan portfolion löydät täältä.

Mitäs siellä tuumitaan näistä kuvista?:)

Tahdoimme

Täällä kirjoittelee kiitollinen ja ennen kaikkea onnellinen, ihanan miehen aviovaimo!<3 Oi, kuinka ihanalta tuo sana kuulostaakaan, hivelee korviani. Vaimo. Hih, se olen minä!<3 Tämä tunne on uskomaton, kuin eläisi uudelleen sen rakastumisen alkuhuuman. Tosin, vaikka yhteistä arkea olemmekin eläneet yli viisi vuotta, on meillä säilyneet ne jokapäiväiset pienet huomionosoitukset, joista arjen romantiikka rakentuu. Jos toinen lähtee töihin toisen jäädessä vielä nukkumaan, tulee aikaisempi lähtijä antamaan voimapusun, jonka voimin jaksaa töissä ahertaa.<3 Jonkun mielestä todella siirappista, mutta meillä sitä ei ole tapana säästellä!;)

altAp7WvNFp-uUsI_OfplVa6eybPXiJhiAFLW5R5ovo4H05

Hääpäivämme oli kaunis. Parempaa sanaa en sille keksi. Meillä oli kirkollinen vihkiminen mieheni syntymäkunnassa ja vihkimisen suoritti kummipoikamme kastepappi. Kun menomarssi pärähti soimaan ja suntio aukaisi ovet, valuivat onnenkyyneleet pitkin punattuja poskiani. Saattajanani oli morsiuskimppuun kiinnitetty kuva isästäni, jonka tunsin olevan luonani.<3 Mieheni käveli käytävää puolitiehen vastaan, mistä jatkoimme yhdessä alttarille. Pappi puhui kauniisti meidän molempien isistä, jotka ovat läsnä meidän sydämissämme ja muistoissamme.<3

altAiN2SQNIxjKY5wF6fTzs0QzJq3VKZa4p7tPbNGezlxBa

Saimme eilen kuvaajalta koevedokset potreteista ja en voi kuin huokailla ihastuksesta! Kuvia on niin paljon, että niiden valkkaamiseen saa tuhlattua hetken jos toisenkin. :) Toivon mukaan saamme tehtyä lopulliset valinnat viimeistään huomenna, jotta kuvaaja pääsee käsittelemään valitut otokset mahdollisimman nopeasti. (Lue: Me saamme valmiit kuvat asap!:D)

P.S. Löydät minut instagramista uudella nimimerkillä: @jasminrautiainen. :)

Obsessed with yellow

Ihanaa! Viikonloppu on täällä ja tällä kertaa se meinaa myös  minulle vapaata!:) Näistä osaa kyllä ottaa kaiken irti, tätä on se arjen luksus!;)

270315

Piipahdin tänään töiden jälkeen kaupungilla ja sain hoidettua muutamia häihin liittyviä asioita.:) Varasin ajan koemeikkiin ja sovimme, että meikkaaja huolehtii myös kaasojeni ehostuksesta hääpäivänä. Pyörähdin myös Kukkasalissa, jossa varasin ajan morsiuskimpun ja muiden kukka-asetelmien suunnitteluun. Näin ollen loputtomalta näyttävä to do -listani lyheni edes muutaman yliviivauksen verran.;) Kutsujen lähettämisen jälkeen häät ovat konkretisoituneet toden teolla ja myös ne kuuluisat hääpainajaiset alkaneet. Näin tuossa taannoin unta, että hääpaikalla oli agressiivisen siniset seinät, ruokana oli eineskesäkeiton jämiä, paikkakortit eivät olleet pöydissä ja sulhanen oli vahingossa lennätetty Aasiaan.:D Soitin hyvin tiukkaan sävyyn eri lentoyhtiöitä läpi ja huusin virkailijalle, sillä aikaisin lento olisi ollut  perillä Suomessa vasta seuraavana päivänä.:’D

Samaiselta kaupunkireissulta mukaani lähti kaksi herkullisen sävyistä kynsilakkaa, jotka ehdinkin jo testata! Isadoran sävy kantaa nimeä ”City Light” ja Lumenen pullosta löytyy puolestaan ”Aamuvalo”. Tuo Isadoran lakka on todella kaunis, sellainen pastellinkeltainen. Tänä keväänä keltaisen sävyt ovat vieneet minut mennessään! Siitä todisteena kynsilakan lisäksi keltainen jakku ja kukat, joita olen uskollisesti kotiin kantanut. Tälläkin hetkellä pöydällä komeilevat ruukkunarsissi sekä tulppaanikimppu – tiedätte kyllä minkä värinen.;)

2703152

Lähdemme huomenna Mervin kanssa shoppailureissulle Helsinkiin ja samalla käyn sovittamassa hääpukuani, jotta ompelija voi tehdä tarvittavat muutostyöt. Meinasi tässä iskeä pienen paniikin, sillä vielä alkuviikosta mulla ei ollut tietoakaan morsiuskengistäni!:D Mulla on nimittäin hyvin vaikeanmallinen jalka, johon ei mikä tahansa tuhkimokenkä noin vain istukaan! Ehdin tuskastua monet kerrat, kun kaikki ne muuten niin täydelliset kengät tuntuivat sietämättömiltä jaloissani. Onni kuitenkin kääntyi ja vihdoin keskiviikkona löytyi näihinkin räpylöihin kauniit korkkarit, jotka istuvat kuin hansikas!<3 Satiiniset glitterunelmat eivät ole juttuni, joten perus valkoiset nahka-avokkaat olivat nappivalinta myös tulevaisuuden käyttöä ajatellen.:)

Palaillaan!<3

-Jasmin

Laihdutushistoriani

Hei toverit!:)

Nyt tulee diippii tekstii.

Tästä se lähtee, elämäni ties monesko dieetti. Monen monet kerrat olen yrittänyt, mutta ainoastaan kahdesti onnistunut. Vuonna 2006 painoin 78kg ja onnistuin laihduttamaan ravitsemusterapeutin ohjein yhdeksän kiloa kolmessa kuukaudessa. Ylipaino oli vielä noihin aikoihin lievää ja olin tyytyväinen, kun sain painon laskemaan 69 kiloon. Toisen kerran pudotin painoa onnistuneesti vuonna 2012, ollessani 22-vuotias ja lähtöpaino siellä 110 kilon hujakoilla. Kesään 2013 mennessä pääsin 79 kiloon ja olin tavattoman ylpeä itsestäni. Sitten SE iski! Tuntui, että heitin kovalla työllä saavutetut tulokset hukkaan, enkä voinut tehdä asialle mitään. Tiedättehän sen tunteen, kun menettää hommasta otteen, vaikka järki sanoisi muuta? Näin kuitenkin tapahtui ja kappas, huomaan taas olevani jos en nyt ihan lähtöpisteessä, niin ainakin kaukana niistä parhaista päivistä, kun sali oli toinen kotini ja mahduin mekkoihin, jotka koristavat nyt henkareita.

Kysymys kuuluukin: Mikä sai minut onnistumaan näinä kahtena kertana, kun painonpudotus otti tuulta alleen?

menaisetsport_jasminKuva: Pentti Vänskä

Lyhyesti tiivistettynä näitä kahta onnistumistarinaa yhdistää se, että mulle tuli lopullisesti mitta täyteen. Nuorempana se oli sitä, kun minua kiusattiin ulkonäöstäni. Viimeksi se oli sitä, etten enää voinut hyvin niin massiivisen ylipainon takia. Inhosin vartaloani ja se rajoitti elämääni. Mikäli en olisi nyt herännyt tilanteeseeni, olisi sama kohtalo kolkuttanut ovella hyvin pian. Sellainen elämä on rajoittavaa ja sieltä pohjalta on vaikeaa vetää itsensä ylös. Mikäli se olisi helppoa, niin me kaikki olisimme huippukunnossa kaiken aikaa. Ihmisen korvien väli on hyvin mielenkiintoinen paikka ja siitähän koko hommassa on kyse.

Muutamana edeltävänä viikkona olen keventänyt syömisiäni, mutta edelleen siellä on paljon korjattavaa. Viime viikon pahe oli kinuskiherkku Coffee Housessa, jonka huuhtelin alas kookoslatella. Makeat herkut ovat aina olleet akilleen kantapääni, joten niiden suhteen tulee varmasti olemaan haasteita. Kulunut viikonloppu meni kuitenkin ilman yhtäkään makeaa suupalaa, joten oikealla tiellä ollaan!:) Nyt alkaakin sitten räätälöidyn ruokavalion noudattaminen ja ruoat tulevat kulkemaan vaa’an kautta. Tähän kun saadaan yksi onnistunut viikko alle, niin johan olo paranee ja kauan kaivattu itseluottamus varmasti palailee!:) Mitäs tykkäisitte postauksesta, jossa olisi päivän eväät kuvina? Tarkkoja ruokamääriä en aio blogiin julkaista ihan jo siitä syystä, että ruokavalio on räätälöity meikäläisen peruskulutuksen mukaan.

Pakko myöntää, että tuntuupa kivalta olla taas sorvin ääressä! Välillä blogi oli täysin unohduksissa, enkä vilkaissut sitä viikkokausiin. Mitä kauemmin olin kirjoittamatta, sitä vaikeammalta tuntui aloittaa. Perusarkeni on tällä hetkellä valitettavan kiireistä (onneksi kesällä helpottaa!), joten se osaltaan rajoittaa postaustahtia. Pyrin nyt jatkossa julkaisemaan kaksi uutta postausta per viikko. Se on mielestäni realistinen, tähän ajanjaksoon sopiva tahti.:) Instagramia päivitän yleensä monta kertaa viikossa ja sieltä minut löytää nimimerkillä @jassukoo.  Tykkään todella kirjoitella tänne ja ihanaa nähdä, kun teitä aktiivisia kommentoijia riittää! Hetki blogin äärellä sulkee tehokkaasti muut asiat pois mielestä, jolloin sillä on myös rentouttava vaikutus.

Loppuun vielä erityiskiitokset Ruokavammainen -postaukseen kommentoineille!<3 Helpottavaa huomata, kuinka siellä ollaan hengessä mukana!:) Sen kirjoittaminen ei ollut helppoa, mutta se toimi selvästikin aallonmurtajana ja sai itseni tajuamaan, että peliä ei ole vielä menetetty. Annoin painonnousun kehittyä valitettavan pitkälle, mutta nyt suuntaan katseen tulevaan. Välillä viistetään turpa edellä maata, mutta aina sieltä on lopulta noustava!

Lue laihdutuksestani kertovat jutut:

Iltalehdestä täältä

Me Naiset Sportista täältä

-Jasmin